Tiedustelumies ja salaisuuksien vartija uudessa valossa.

Eversti Aladár Paasonen (1898 - 1974) oli päämajan tiedustelupäällikkö ja Mannerheimin luotettu avustaja, jolle marski uskoi jopa omien muistelmiensa toimitustyön. Suomalais-unkarilaisen kulttuurisuvun vesa oli arvoituksellinen ja ristiriitainen, särmikäs ja kunnianhimoinen mies. Hänen vaiheensa kytkeytyvät Suomen sotahistorian suuriin käänteisiin, joista nyt paljastuu aivan uutta tietoa. Runsaisiin, taitavasti tulkittuihin koti- ja ulkomaisiin lähteisiin perustuva kirja paljastaa päämajan upseerien valtataistelut ja johtavien suomalaispoliitikkojen kaksinaamaisen toiminnan.

Talvisodan aikana kosmopoliitti upseeri hankki aseapua lännestä; jatkosodassa hän organisoi tiedustelua, joka ulottui maan rajojen ulkopuolelle asti. Vakoilun kohteena oli myös aseveli Saksa. Tiedustelun korviin kantautuivat mm. Itä-Euroopan juutalaisten kohtalo ja Saksan suunnitelmat Suomen juutalaisten varalle. Päämajassa Paasonen oli selvillä sodan kulusta ehkä paremminkin kuin itse ylipäällikkö. Hän uskalsi kaunistelematta kertoa rintaman todellisista tilanteista, mutta oli toisaalta valmis pimittämään tietoa ja jopa tukkimaan muiden suut. Sodan jälkeen Paasonen oli mukana Stella Polaris -operaatiossa. Tieto, sveitsiläiset kellot ja iso raha liikkuivat pitkin Eurooppaa; huutokauppa oli tuottoisaa mutta tuotto häipyi hämärästi. Syksyllä 1944 Paasonen lähti Suomesta eikä koskaan palannut. Hän toimi yli 10 vuotta Yhdysvaltain tiedustelupalvelussa ja nukkui lopun elämäänsä pistooli tyynyn alla.