Digitalisoitumisen aikana lasten ja nuorten kulttuuri ja arki sisältävät visuaalista ainesta enemmän kuin koskaan. Myös tutkimuksessa on alettu käyttää entistä rohkeammin visuaalisia menetelmiä, etenkin osana lapsuuden- ja nuorisotutkimusta. Tässä teoksessa pohditaan visuaalisten menetelmien käyttöön liittyviä erityiskysymyksiä. Eri aloilla toimivien tutkijoiden esimerkit havainnollistavat, kuinka visuaaliset menetelmät ovat edustettuina suomalaisen lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen kentällä.

Kielellisen tiedon ohessa visuaalisella tiedolla on oma erityisyytensä, mikäli tarkastellaan lasten ja nuorten osallisuutta tutkimusprosessissa tai eri tiedontuottamistapojen ominaispiirteitä. Visuaalisten menetelmien käytön lisäännyttyä niin aineistonkeruussa, analyysissa kuin tiedon esittämisessäkin on syntynyt tarve monitieteiselle metodologiselle keskustelulle, joka vie tieteen visuaalistumisen projektia eteenpäin.

Tämä teos on suunnattu visuaalisesta metodologiasta sekä monitieteisestä lapsuuden- ja nuorisotutkimuksesta kiinnostuneille tutkijoille ja opiskelijoille. Teoksen kirjoittajien tutkimusaloja ovat sosiologia, kasvatustiede, kulttuurin- ja taiteentutkimus, maantiede, liikuntatiede, uskontotiede ja perhetutkimus.