Markus Tuormaa katsoo puuainetta taiteilijana ja veistäjänä. Veistäjänä hän näkee puulajin luonteen sekä kasvavana puuna että työstettävänä puuaineksena. Vanhan kuusen juurakosta saa veneen kokkapuun, nuoremmasta hyllynkannattimen.

Kirjassa esiteltäviin töihin ainespuu on haettu kasvupaikoiltaan ja työt on toteutettu käsityökaluin. Työvaiheet kuvaillaan yksityiskohtaisesti valokuvin ja piirroksin. Osa kirjan puutöistä on toteutettu modernilla tavalla ja uudet toteutukset antavatkin vertailukohtaa perinteiselle puuntyöstölle.

Teos hakee Tuormaan aiemmin ilmestyneen Puusta tehty -kirjan tapaan perinnetiedon ja tieteen yhtymäkohtia. Puun kuva on myös kulttuurimme luontosuhteen kuva. Kuva puusta on ollut aiemmin konkreettinen ja myyttinen, myöhemmin esteettinen. Nykyisin puu mielletään ekologisena, uusiutuvana luonnonvarana. Tietoisuus siitä, että puut pitävät yllä elämän materiaali- ja energiataloutta, on antanut puumateriaalille takaisin jotakin sen vanhasta myyttisestä merkityksestä. Kirjassa puun kuva esitetään sekä puun leikkauskuvina että kuvailemalla kasvavia puita.