Musiikkia on eri aikakausina esitetty varsin erilaisten periaatteiden mukaisesti. Viime aikoina monen klassisen musiikin yhtyeen ja orkesterin musisointi on alkanut muuttua solakampaan, vähävibratoiseen ja tyylillisesti tiedostetumpaan suuntaan. Keskeisenä tekijänä tämän ilmiön taustalla vaikuttaa niin sanottu vanhan musiikin liike.

Muutos koskee monia muusikoita. Lisääntyneen historiallisen tiedostamisen herättämät kysymykset ovat orkestereissa ja
musiikkioppilaitoksissa joka päivä ajankohtaisia. Artikulaatioihin, fraseeraukseen, kaarituksiin ja äänten muotoilemiseen liittyvät pohdinnat ovat läsnä muusikoiden arjessa.

Tämän Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun soveltajakoulutuksen linjalla tehdyn tutkimuksen tavoitteena on lisätä
esittämiskäytäntötietoutta sinfoniaorkestereissa. Kyse on erityisesti klassismin ja varhaisromantiikan aikakausien musiikin esittämistavoista. Tarkastelun kohteeksi on valikoitunut kolme esittämiskäytännön osa-aluetta: musiikin muotoilu, vibraton käyttö sekä orkesterisoinnin historia.