Markus Kajon pakinoiva minä, Kettunen, tekee vuosien tauon jälkeen näyttävän paluun. Tuttuun tapaan Kettunen tarttuu tarinoillaan arjen ja juhlan pieniin ilon- ja harminaiheisiin, pulmiin ja paradokseihin. Nyt Kettunen myös piirtää.
Tandem-kentauri eli Kettusen jo mones kirja on katsaus maailmaan aina jollain tavalla yllättävästä vinkkelistä. Kajo on taltioinut kirjan muotoon huomioita, joita jokainen meistä on tehnyt - alitajuisesti. Oletko esimerkiksi huomannut, että jos katsoo ihmisen oikeata korvaa ja kallistaa päätään vasemmalle, korvalehden sisempi osa muodostaa monilla ihmisillä ikään kuin isonenäisen hahmon pään. Siitä vain lajitovereita kurkistelemaan - ja löytämään uusia ajatuksia sekä heistä että Tandem-kentaurin sivuilta, jotka Markus Kajo on varustanut ”asianmukaisilla tai muunlaisilla” piirroksillaan.
Kettusen kirjoja ei tarvitse selittää niille, jotka ovat yhdenkin hänen kirjoistaan lukeneet. Kummallisesti hänen lukijakunnastaan löytyy niin ihmisiä, jotka eivät yleensä koskaan lue kirjoja, kuin todellisia kirjallisuuden suurkuluttajiakin. Lukijoita on koululaisista vanhuksiin, ja iso osa lukijoista palaa saman kirjan ääreen yhä uudelleen.
Kettusen aiempia kirjoja on myyty kymmeniä tuhansia kappaleita.
Kanisteri on mukava sana. Käyttäkää sitä useammin! Ja ometta, vesiperuna, guttaperkka, Kiikoinen, abscond, maamoottori, Hilversum & Tuut tuut! (Tässä eivät ole kaikki mukavat sanat, mutta sentään joitakin, joilla pääsette alkuun.) Ai niin, ja “tuiteri”.
Joskus minä alan yhtäkkiä juosta täysillä, ja hetken perästä pysähdyn kuin seinään, ihan vain että tunnen miten G-voimat jyllää! Mutta muut luulevat, että vain myöhästyin bussista.