Tähtitieteen kuuluisat nimet ovat lähes poikkeuksetta miehiä, mutta myös naiset ovat tehneet merkittävää ja jopa vallitsevia käsityksiä mullistanutta tutkimustyötä. Esimerkiksi Harvardin yliopiston observatoriossa työskenteli vuosina 1875–1975 yli 200 naista, joista monista tiedettiin viime vuosiin saakka vain nimi tai pelkät nimikirjaimet.

Henrietta Swan Leavittin ansiosta hahmottuivat maailmankaikkeuden mittasuhteet, Cecilia Payne-Gaposchkin selvitti tähtien koostumuksen, ja Vera Rubinin johdolla päästiin galakseja koossa pitävän pimeän aineen jäljille. Tähtitieteen naiset kertoo heistä ja monista muista naisista, jotka eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota. Elämäntarinoiden lisäksi kerrotaan heidän tekemästään tutkimuksesta ja kuinka se on vaikuttanut tähtitieteen kehitykseen ja nykyisen maailmankuvan muotoutumiseen. Teos osoittaa, että tiedemaailman epätasa-arvolle ei ole mitään perustetta.