Vanhan ja uuden liikennepolitiikan eroa kuvaa parhaiten polkupyöräilyn aseman muuttuminen. 1960-luvulla kaupunkisuunnittelijat ehtivät jo julistamaan, että polkupyörä jää lasten leluksi. Syksyllä 2015 EU:n liikenneministerit pitivät maailmanhistorian ensimmäisen liikenneministereiden kokouksen pelkästään polkupyöräilyn edistämisestä.

Politiikan ohjelmissa on aina kehitetty eniten rautatieliikennettä ja joukkoliikennettä. Siitä huolimatta maantieliikenteen osuus on kasvanut nopeimmin. Naiset kulkevat busseissa kauppakassien kanssa, ja miehet ajavat henkilöautolla. Saimaan kanavaa yritettiin rakentaa 350 vuoden ajan. Tuhansien järvien maassa, ei syntynyt yhtään merkittävää kanavaa ennen 1800-lukua.

Maantie- ja rautatieliikenteen vastakkainasettelu haittasi liikennejärjestelmän kehittämistä vuosikymmenet. Liikennemuotojen synergiaa ruvettiin kehittämään vasta 1900-luvun lopulla, kun syntyi ajatus, että sujuva liikenne tukee innovaatioita ja luovaa taloutta.

Maailmassa ainutlaatuisen suomalaisen jäänmurtajaklusterin taloudellinen ja strateginen merkitys on entisestään kasvanut, kun ilmakehän lämpenemisen myötä liikenne lisääntyy aivan pohjoisimmillakin merillä.

Marko Nenosen kirja liikennepolitiikan paradokseista on suorasukainen esitys kuvitellun oikeaoppisuuden ja todellisuuden törmäyksistä. Nenonen on Tampereen yliopiston yliopistonlehtori, joka on kirjoittanut paitsi hevosen historiasta ja liikenteen historiasta myös noitavainojen historiasta.