Punaiset vallassa pienessä hämäläiskunnassa.

Vuoden 1918 alussa vallankumousaate levisi Etelä- Hämeessä ja ulottui pian Renkoon. Punaiset nousivat valtaan ja monet valkoiset piiloutuivat metsiin. Paikallisten enemmistö ei tunnustanut kumpaakaan aatetta ja pyrki elämään kuten ennenkin. Sillä erotuksella, että he oppivat pian piilottamaan viljaa ja välttelemään punakaartin kutsuntoja.

Kirjassa on paljon aikaisemmin julkaisematonta aineistoa, kuten ns. murhaviikonlopun taustat ja seuraukset. Punaisten pelätyn Oiva Virtasen (syntyään August Oiwa) johtama Hämeenlinnan tiedusteluosasto käski kahta suutarinsälliä, Kustaa Roosia ja Valfrid Nuutista murhaamaan monta renkolaista. Rauhan tultua valkoiset ampuivat suutarimestari Otto Niemistön, Roosin ja Nuutisen työnantajan. Oliko se kosto Roosin ja Nuutisen tekemistä murhista?

Kirja perustuu ainutlaatuiseen haastatteluaineistoon, jonka Renko-seura keräsi vuosina 1976-82. Haastatteluissa kolmekymmentä renkolaista muistelee kokemuksiaan ja tuntemuksiaan poikkeuksellisena keväänä 1918. Haastattelut avaavat ainutlaatuisen näkymän tuon ajan ajatusmaailmaan, joka vaihtelee innostuksesta kiihkoon, vihaan ja kostoon. Kirjan sisältöä täydentävät Rengon vallankumousoikeuden ja valtiorikosoikeuksien dokumentit.