Ei tulluh helevettij[j]ää tästäk[k]ää vihinnästä!

Pappi kysyy sulhasmieheltä, tahtooko tämä ottaa vierelleen polvistuneen naisen vaimokseen ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Ka soatank kaet minä hyvinni, vastaa sulhanen varovasti. Niin, välttääpä tuo minulle, eli suunnilleen sama kuin ei tehrä tästä ny numeroo hämäläisittäin.

Kainuulainen halu karttaa kaikkea muodollista ja virallista käy ilmi vanhasta kaskusta. Mitäpä se hyvejää -mentaliteetti elää vahvasti edelleen, mutta vaatimattomuuden alta paljastuu hervottoman hauskaa puheenpartta.

Tämä kirja esittelee kainuulaisia sanoja ja sanontoja, heittoja ja sanapainoja sekä korkonimiä kansanomaisesti mutta samalla kielitieteellisen tarkasti. Kainuun murretta osaaville luvassa on monet hyvät naurut, ja mukaan mahtuu ripaus köyhyyden ja sodan historiaa sekä itse murteen teoreettista taustaa.

Kirjassa on yli 1200 sanan kainuu-suomi-sanasto, lista perikainuulaisista sanonnoista nykysuomeksi tulkittuna sekä luettelo poskettomista ihmisten kutsumanimistä, joita kainuulaiset ovat antaneet toisilleen kautta aikain.

Puheenvuoron saavat myös edesmenneet, yli sata vuotta sitten syntyneet kansanihmiset, mukaan lukien kirjan tekijän vanhemmat, joiden murre oli aitoa ja alkuperäistä mutta nykyään jo harvinaisempaa. Samalla haastattelut vievät lukijansa hetkeksi sodan ja niukkuuden vuosiin.

Teos on myöskin kirjoittajansa matka oman äidinkielen juurille sekä maailmalle, jossa murteen puhuminen on ollut rikkaus mutta joskus jopa rasite. Tämä kirja kuvaa kielen ja murteen identiteettiä luovaa ja ylläpitävää sekä itsetuntoa rakentavaa merkitystä. Se on murteen puolustuspuhe, jossa ei ole unohdettu Kainuun kolkkien ruokotonta puheenpartta. Kaiken takana on huumori, jonka sisällä asuu haikeus ja sieluun koteloitunut koti-ikävä.