Markku Salomaa (67) on Euroopan sotahistorian dosentti ja tietokirjailija. Hän on erikoistunut Venäjän sotilasdoktriiniin ja NATO:n strategiseen konseptiin. Hänellä on aihepiiristä 232 julkaisua, joista 10 on tietokirjoja, 49 tieteellistä artikkelia, 8 oppikirjaa, 3 opinnäytetutkimusta ja 162 populaaria artikkelia. Hän on paljon käytetty kommentaattori TV:ssä ja radiossa.

Kansainväliseen TV-jakeluun toimitetut ukrainalaisten kännykkävideot ovat olleet uusi piirre verrattuna Venäjän samalla sodankäyntitavalla käymiin sotiin Afganistanissa, Tšetšeniassa ja Syyriassa. Sama tuhoisa ja raaka taistelutapa oli taktiikkana jo Berliinin valtauksessa 1945. Vallatun alueen siviiliväestön ”suodattaminen” on standarditoimenpide. TV-kuvat siviilien kärsimyksistä käänsivät tavallisten suomalaisten kannan liittoutumiseen vain 10 viikossa.

NATO:n jäsenyyden tarpeesta asiantuntijat – Salomaa yhtenä ensimmäisistä – puhuivat jo 30 vuotta sitten, kun venäläisen taktiikka, operaatio-oppi ja strategia tunnettiin. Suomettuminen oli silloin niin syvää ja laajaa, että NATO-keskustelijat demonisoitiin ”natottajiksi”, ”Nato-kiimaisiksi” ja jopa ”Naton henkilöjäseniksi”. Mutta kun ¾ suomalaisista kääntyi nopeasti kannattamaan mahdollisimman pikaista liittymistä NATO:n jäseneksi, Suomen naisvaltainen kansanrintamahallitus teki ällistyttävän käännöksen kantapäillä. Hakemus NATO:n jäseneksi tehtiin yhden viikonvaihteen kuluessa.

Kun oltiin luultu, että Suomella on avoin ”NATO-optio” eli pääsy normaalin jäsenyysprosessin ohi kuvitellun takaoven kautta suoraan puolustusliittoon vain omalla ilmoituksella, niin takinkäännössä on se huono puoli, että napit jäävät väärälle puolelle. NATO-SUOMI vaatikin välipuheita, suostuttelua, vakuuttelua. Jännitystä ja vaarallisia tilanteitakin syntyi.