Legendaarisen huumorilehti Pahkasian uusi painos. Uudelleen ladottu, taitettu ja korjattu versio numerosta 52, joka ilmestyi alun perin vuonna 1992.

Vuoden 1992 viimeinen Pahkasian numero aloitti lehden historiassa poikkeuksellisen painokkaan visuaalisen kauden. Pahkasian 52. numerossa on huomattavan paljon sarjakuvia, kuvasivuja sekä runsaasti kuvitettuja artikkeleita. Pitkien tekstijuttujen määrä on vähäinen. Seuraavissa Pahkasian numeroissa kuvajuttujen määrä lisääntyy entisestäänkin.

Kuvallinen kausi kesti muutaman numeron. Sitten seurasi tekstijuttujen rekyyli – eli palattiin jonkinlaiseen tasapainotilaan kuvan ja tekstin suhteen.

Pahkasika 52:n pääjuttu on Pahkasika 75 vuotta. Artikkelissa kerrataan lehden vaiheet: Pahkasian ensimmäinen numero ilmestyi 7.12.1917, sota-aikana lehti osallistui henkisen maanpuolustukseen ja 1950- ja 1960-luvujen vaihteessa huumorijulkaisu seurasi myrskyisen ajan trendejä. Koko juttu on tietenkin täyttä lööperiä. Mutta löytyipä lukijakunnasta – tietenkin! – aimo joukko niitäkin tomppeleita, jotka uskoivat joka sanan ja luulivat ihan tosissaan, että Pahkasika on yhtä vanha kuin Suomen tasavalta.

Kansalaisten mielenrauhaa järkytetään sellaisilla jonkinasteista huumoria tavoittelevilla sanallisilla ylöspanoilla kuin Lama-ajan joululauluja, fiASKO – huonekalualan kuulumisia, Ottila – postiulosmittausta, Freudilais-kaldealainen unikirja ja Raatoväen palvelupalsta.

Sarjakuvista ovat mukana Vanhat herrat, Lärs-Pepi Persson, Kolme rumaa Teroa, Mauri & Mustis, Punanenät, Koskisen perhe, Hemmo Paskiainen, Peräsmies, Pahkeinen ja Jurpo. Näiden vakisarjakuvien lisäksi huumorimonisteessa vierailee iso joukko uusia sarjistuttavuuksia.