Suurenmoinen huviretki on armoton matka halki maailmanhistorian, kertomus turkulaisesta teologian opiskelijasta ja runoelma ihmiskunnan viimeisistä hetkistä. Omaelämäkerrallinen sekoittuu historialliseen, rujo kauniiseen, tavanomainen tarunomaiseen ja suomen kieli kielten baabeliin villissä puheen vyöryssä, elämän mittaisessa virkkeessä, jota vanhus suoltaa koiralle maakuopan pohjalla.
Vanhuksen puheista käy ilmi, että hän on opiskellut Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa, saarnannut varusmiehille Jumalan sanaa Turun saariston tykistölinnakkeilla, palvellut CIA:ssa Berliinin muurin murruttua, taistellut Thermopylain solassa ja matkustanut Saksanmaalla kolmikymmenvuotisen sodan aikoihin.
Matkan aikana yksilön rajat hälvenevät ja etualalle nousee kieli: ajasta, paikasta ja identiteetistä toiseen virtaava, syvästi inhimillinen ääni, joka kantaa monenlaista elämän rojua ja jolle mikään auringon alla ei ole vierasta. Suurenmoinen huviretki vie lukijansa runouden ja proosan harvaan kuljetulle rajavyöhykkeelle. Se karttaa vakiintuneita luokitteluja, hyödyntää suvereenisti runon ja romaanin keinoja ja rakentaa niistä oman kirjallisuudenlajinsa.