uotsinkielinen Närpiö (Närpes) tunnetaan Suomen kasvihuoneviljelyn merkittävänä keskuksena. Kasvihuoneviljelyn ohella Närpiö on toisellakin tapaa omaleimainen paikka: kymmenesosa kunnan väestöstä on maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien keskittyminen maaseutumaiseen kuntaan on Suomen oloissa poikkeuksellista, sillä maamme vieraskielinen väestö on keskittynyt nimenomaan suuriin kaupunkeihin.

Närpiön ulkomaalaisperäinen väestö alkoi alunperin kasvaa kuntasijoitettuja pakolaisia vastaanottamalla. 2000-luvulla maahanmuuttajataustaisen työvoiman osuus on kasvanut nopeasti. Viime vuosina yritykset ovat palkanneet työntekijöitä mm. Bosniasta, Vietnamista, Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Närpiön ulkomaalaistaustainen väestö edustaa 35 eri kansallisuutta. Työvoima työllistyy pääasiassa kasvavan kasvihuoneviljelyn ja metalliteollisuuden tarpeisiin.

Maahanmuuttajat viihtyvät hyvin Närpiössä. He ovat tulleet jäädäkseen. Mikä on tämä "Närpiön malli", joka sisältää ilmeisen hyvin onnistunutta kotoutumista ja laajamittaista työperäistä maahanmuuttoa? Mitä Närpiössä tehdään oikein, ja mitä siitä voitaisiin muualla oppia?