Aikanaan maailman suurin autojen valmistaja ja pääosin Suomenkin autot toimittanut Yhdysvallat on valmistanut kuorma- ja henkilöautoja yli 2000:n eri valmistajan toimesta. Ennen toista maailmansotaa suomessa ajettiin käytännössä amerikkalaisilla autoilla. Vuonna 1938 kuorma-autoista oli amerikkalaisia 94 prosenttia ja saman vuoden henkilöautoista 87 prosenttia. Autot olivat rakenteeltaan yksinkertaisia, kestäviä ja edullisia hankkia. Muutos tapahtui sotien jälkeen. Euroopan kuorma-autoihin tuli dieselmoottorit, amerikkalaisten pitäytyessä bensiinimoottoreissa. Henkilöautot kasvoivat järjettömiin mittoihin, ja niiden hinnat nousivat voimakkaasti. Niinpä vuonna 1959 USA -henkilöautokanta oli enää 10 prosenttia ja kuorma-autokanta 13 prosenttia. 1960-luvulle tultaessa oli USA:n noin 2000 autonvalmistajasta jäljellä kolme jättiläistä General Motors, Ford ja Chrysler sekä näitä pienempi American Motors. 1990-luvulla alkoi suomessa voimakas vanhojen jenkkiautojen tuonti harrasteautoiksi. Suomen jenkkiautokanta kasvoi noin 15 000 pääasiassa muscle- ja luxury-tyyppiseen autoon. Luxury-autokantaa kuvastaa hyvin yli 2000 Cadillacia, joista vuoden 1959 legendaarisia siipiautojakin on noin 120. Personal Luxury Ford Thunderbirdejä on 400 autoa. Urheiluautoista Chevrolet Corvetteja on yli 1200. Erikoisia merkkejä ovat Roush P-51A Mustang ja Saleen GT. Markku Mäkipirtin yhdeksäs ajoneuvohistoriaa käsittelevä teos esittelee harrasteautoilun lisäksi Suomen kuorma-, paketti-, linja- ja henkilöautojen nykyhistoriaa sekä jenkkiautojen kehittymistä 1960-luvulta nykypäivään yli 600 valokuvalla 400 automallista merkkikohtaisin tuotanto, rekisteröinti ja autokantatietoineen. Kirjasta selviää kuvin ja teknisin taulukoin, millaisia jenkkiautoja on Suomessa ollut vuosina 1960-2010, millaisia ne olivat ja kuinka paljon niitä oli.