Edellisen teoksen tapaan kirjoittaja yhä hiipparoi Stoa Poikilella mutta stoalaisen tunneteorian sijaan tarkastelut punoutuvat nyt Brutuksen - historiallisen henkilöhahmon ympärille. Antiikin käsikirjan määritelmät jossa Brutuksen sanotaan olleen stoalaisen ja edustaneen puhetyyliltään attikismia, herättivät ihmetystä ja uteliaisuuden lähteä tutkimaan mihin väitteet perustuvat.

Päätin lähestyä aihettani ikään kuin arkeologi joka on saanut vainun jostakin esiintymästä. Jos hakkuni osuu johonkin, ristivalaisen löytöäni useammasta suunnasta, tämän jälkeen panen eri lähteet kommentoimaan, kritisoimaan ja tulkitsemaan toisiaan. Tätä tapahtuu niin esseitten sisällä kuin niiden välilläkin - esseet kommunikoivat keskenään. - En usko kuitenkaan osuneeni mihinkään kultasuoneen, kiehtovinta on juuri etsiminen.