Toinen jalka maassa on virkistävä paluu envallilaisittain punnittujen oivallusten alkulähteille.

Käveleminen on ihmislajille yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Siksi sille sattuvampi nimi olisi homo ambulans, kävelevä ihminen. Kantapään kauttahan kävelijä oppii valitsemaan kenkänsäkin. Miksi luonto on antanut nisäkkäille silmäluomet, mutta ei korvaläppiä melulta suojautumiseen? Tekisikö täydellinen hiljaisuus meidät hulluiksi? Vai oppisimmeko vihdoin kuuntelemaan?

Kadonneen hiljaisuuden metsästäjä Markku Envall pohtii esseissään myös mm. Vänrikki Stoolin tarinoiden sankaruuden olemusta, Uuno Kailaan lapsettomuuden tragediaa, Akira Kurosawan helvettikäsitystä ja Raamatun tuhlaajapoikamyytin etymologiaa. Havaintojensa varassa operoiva ajatusten apostoli jyrähtää kirjailijantyön paradokseista ja kirjailijuuden missiytymisestä maailmassa, jossa muutoksesta on tehty itseisarvo.