Havaintoja, tervettä epäilyä ja sovinnaisuuksien karttamista: vapaasti polveilevia fragmentteja uskonnosta, taiteesta, miehestä ja naisesta.

Kirjailija raivaa uutta maata. Ei itselleen vaan perässä tulijoille: lukijoille. Kun he valtaavat viljelykset, hän jatkaa pakoaan eli pakkoaan edetä siihen korpeen, johon he eivät uskaltaudu.
Markku Envall ei kirjoita julistaakseen lukijoilleen totuutta, vaan ajattelun kantavia voimia ovat terve epäilys ja sovinnaisuuksien karttaminen. Yllättävätkin havainnot lähtevät liikkeelle läheltä: muistoista, kirjallisuudesta tai kohdatuista ihmisistä. Taide näkyy elämässä, elämä taiteessa.

Mikä keisarin on -teoksen fragmenteissa ajatukset risteävät ja polveilevat vapaasti. Yhteen koottuina niissä kohoaa tärkeäksi myös kokoelman kompositio: tekstien vaikutus kasvaa yhdistelyn ja vastakkainasettelun kautta. Aiheina ovat muiden muassa uskonto ja Jumala, miehen ja naisen suhde, taide ja kirjailijan työ. Envall kirjoittaa ennakkoluulottomasti myös talouden ja vallan mahdeista, joiden toiminta avautuu paljaimmilleen niiden käyttämästä kielestä.
Markku Envallin edellinen teos oli Tanssia neulankärjellä (2008). Pitkän aforismin ja pienoisesseiden välimaastoon sijoittuvien fragmenttien kirjoittamisen hän aloitti teoksessa Kieltä terävämpi giljotiini (2006).