Pienessä mökissä kasvaa lapsi yhdessä eristäytyneen äitinsä kanssa. Mökin lähellä on syvä lampi, jonka yllä joskus lensivät sudenkorennot. Äiti kertoo tarinoita, joissa isä on vuoroin kadonnut, hukkunut tai ampunut itsensä. Kylän koulussa lapsi tuntee olevansa ulkopuolinen, outo tarkkailija, jonka vain opettaja näkee.

Kun yksinäisyys imee valon maailmasta, on löydettävä tikkaat ylös pimeimmästä kaivosta.
Metsän hiljaisuudessa on kauneutta, kuuluu salaisuuksia, häilyy näkyjä. Tumminkin yötaivas on hetken kultaista tähtipölyä.

näkyjä on riipaisevan herkkä tarina kasvusta omaksi itseksi, rakastetuksi vailla sukupuolta tai nimeä.

Marjo Lanér on outokumpulainen kirjailija, jolle rikkautta ovat mielikuvitus, puhdas luonto, perhe ja ystävät. Hän on luonnostaan keräilijä, kertyy koriin sitten sieniä, sankoon marjoja, tai pääkoppaan tarinoita. Haahuilu metsissä, rannoilla ja puutarhassa on hupia. Motoksi muotoutuisi “Pienestä asti pienten puolella.”

Marjo on valmistunut filosofian maisteriksi kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kolme novellikokoelmaa ja kolme pienoisromaania.

“Olen kuullut tarinoita aina. Kirjoittamalla koen saavani maailmasta otteen. Kuudennen kirjan kohdalla huomaan rauhoittuneeni. Lauseet lipuvat luokseni luonnostaan kuin maisema järvellä meloessa. Tunnustelen sanoja. Ne ovat kuin aamuja, joiden johdattamina päädyn uusiin paikkoihin. Näkyjen maisemasta tuli minulle toinen koti, heijastus lapsuuden metsästä, jonka rauhaa yhä rakastan.”