Kaksoiselämäkerta avaa uuden näkökulman presidenttitutkimukseen.

Kaarlo Juho ja Ester Ståhlberg olivat Suomen tasavallan ensimmäinen presidenttipari vuosina 1919–1925. Ståhlbergit olivat uranuurtajia, sillä tasavalta oli valtiomuotona uusi. Euroopassa eikä juuri muuallakaan ollut montaa sellaista maata, jonka valtionpäämies olisi ollut vaaleilla valittu presidentti.

Presidenttien puolisoita ei ole tavallisesti käsitelty presidentti-instituutioon kuuluvina vaikuttajina. Tasavallan ensimmäiset on kaksoiselämäkerta, joka kertoo millä tavalla Ståhlbergit rakensivat Suomeen presidentti-instituutiota ja miten he tekivät sitä yhdessä ja suunnitelmallisesti.

K. J. Ståhlberg jäi vuonna 1917 leskeksi. Ester Hällström (os. Elfving) oli Ståhlbergin edesmenneen puolison Hedvigin lapsuudenystävä. Esterkin oli jäänyt leskeksi vuonna 1917, ja hänellä oli yksi tytär. Presidentti-instituution rakentamisen kannalta yhteensattuma oli täydellinen.

Kesällä 1920 tasavallan presidentti, kuuden lapsen yksinhuoltaja, sai rinnalleen uuden puolison. Tuntuu melkein siltä, kuin kaikki olisi ollut etukäteen suunniteltua. Ester Ståhlberg tiedosti heti asemansa, tehtävänsä ja mahdollisuutensa ja päätti tukea kaikessa miestään, vaikka uusioperhe kipuili pahimmalla mahdollisella tavalla.