Marja-Sisko Aallon kuudennessa Annette Savolainen -dekkarissa luonto kätkee salaisuudet, uudet ja muinaiset.

Kaksi nuorta miestä katoaa; toinen rauhan aikana, toinen sodassa. Vaikka katoamisilla on aikaeroa yli kaksisataa vuotta, on niillä myös jotakin yhteistä: ruumiita ei löydetä, ei sitten niin millään.

Poliisit Annette Savolainen ja Aatu Heiskanen eivät jää ongelman kanssa yksin. Avuksi puuskuttaa pyylevä, omaperäinen ja erityisen omahyväinen pastori Perkiö, joka osaa ristiä kättensä lisäksi myös sukset itse kunkin kanssa.

Ensikosketus pastori Perkiöön saadaan Aatun ja Jennin esikoisen kastepappina. Ristiäisidyllin kruunaa mittava maalahjoitus, joka päätyy uudelle tulokkaalle, Erkka Aatunpojalle. Ei kestä kauaa, kun lahjoitus alkaa aiheuttaa harmaita hiuksia Erkan vasta leivotuille vanhemmille, ja hyvään alkuun saatetut kesämökkiunelmat kariutuvat pahan kerran. Asiat sujuvat lopulta niin huonosti, että apuun tarvitaan asianajaja.

Siinä vaiheessa vanhemmat eivät vielä arvaakaan, kuinka vaarallisilla vesillä seilaavat. Tuhon siemenet on kylvetty. Itse asiassa ne on kylvetty jo kauan, kauan sitten.

Marja-Sisko Aalto osoittaa jälleen kerran kykynsä yhdistää historiaa ja nykyaikaa mestarillisen kutkuttavalla tavalla.