Hän ei ollut enää se sama Jaakko kuin kolme viikkoa sitten.

Jotain oli peruuttamattomasti muuttunut. Entiseen huolettomuuteen ei ollut paluuta. Aluksi hän oli kieltänyt koko sairauden. Ei tämmöistä tapahtunut hänelle. Hän oli ajatellut, että siinä sairaalan sängyssä makasi joku muu. Tämä oli virhe, väärinkäsitys, jonka joku tulisi korjaamaan minä hetkenä hyvänsä.

Jaakko täyttää kahdeksantoista, ja elämä hymyilee koko leveällä onnellisella naamallaan: taskussa on ajokortti, käden ulottuvilla ammatti ja kainalossa mansikkapellolta poimittu Linda. Mutta äkkiä maa keikahtaa kadoksiin jalkojen alta, ja Jaakko joutuu miettimään koko elämän uusiksi. Monen myllerryksen jälkeen maailman kyljestä löytyy kahva, johon aina voi tarttua.

Marja-Leena Lempinen on kirjoittanut vahvan romaanin siitä, miten unelmat kannattelevat meitä ja mitä tapahtuu, kun ne yllättäen murskataan.