Kun kuulin sairastuneeni rintasyöpään, minut valtasi vimmainen tarve löytää taudista kaikki mahdollinen tieto. Halusin tietää, miten hoitopolku etenee, miten rintasyöpäleikkaus tehdään, miltä solunsalpaajahoidot tuntuvat ja miten kuolemanpelon kanssa voi elää. Halusin myös kuulla potilaan kertovan, että rintasyövästä voi oikeasti parantua. Halusin selviytymistarinan, jolla on onnellinen loppu.

Syöpääni hoitaneilta klinikoilta sain esitteitä ja netistä löysin faktatietoa. Keskustelupalstat minua lähinnä pelottivat. Sirpaletieto ei riittänyt, halusin kokonaisesityksen. Halusin kirjan, jossa rintasyöpäpotilas kertoo omista kokemuksistaan ja tunteistaan, mutta en löytänyt mieleistä. Niinpä päätin kirjoittaa sen itse.

Kirjoitin tämän kirjan kaikille kohtalonsisarilleni, jotka joutuvat tarpomaan tuon pelottavan polun koepalan otosta ensimmäiseen vuositarkastukseen. Heitä on paljon, sillä rintasyöpädiagnoosin saa noin 4 000 suomalaisnaista vuosittain. Kaikkia muitakin sairastumisen mahdollisuus pelottaa.

Kirjoitin tämän kirjan, jotta naiset ymmärtäisivät, että vaikka sairastuu rintasyöpään, ällistyttävän suuri osa elämästä jatkuu kuin ennenkin. Halusin näyttää, että syövän kanssa voi elää, ja siitä voi myös parantua, sillä on Suomi on syövänhoidon huippumaa.

Kun toimittajalle annetaan näin kova jutunaihe, niin siitä on pakko kirjoittaa.