Onko hyvyys idealismia? Voiko pahoinvointia poistaa?

Sosiaalityön ytimeen kuuluu apua tarvitsevien ihmisten tukeminen. Sekä vapaaehtoisuuden että velvollisuuden varaan rakentuva vastavuoroisuus on yksinkertaisimmillaan antamista ja saamista mutta liittyy myös sosiaaliseen tukeen ja yhteisötoimintaan. Sosiaalityössä se ilmenee yhteisöllisenä ihmisten olemassaolon tunnustamisena ja asiakkaan mahdollisuudella tulla kuulluksi.

Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden suhteet ovat luonteeltaan virallisia kansalaisen ja yhteiskunnan kohtaamisia. Niissä voi kuitenkin havaita keskenään läheisille ihmisille tyypillistä, luottamukseen perustuvaa vastavuoroisuutta. Vastavuorottomuuden kokemukset taas korostuvat, jos osapuolet kokevat asioinnissa saamansa kohtelun epäreiluksi.

Vastavuoroinen sosiaalityö pohtii sosiaalityön yhteisöllistä ja yhteiskuntapoliittista luonnetta sekä herättää keskustelua yhteiskunnallisesta välittämisestä ja hyvän tekemisestä. Teos kattaa sosiaalityön koko kirjon ehkäisevästä lastensuojelusta päihdeongelmaisten ja mielenterveyskuntoutujien hoitoon sekä sosiaalityön johtamiseen.