Venäjän kirjallisuuden merkittävimpiin kuuluneen runoilijan tuotantoa vihdoin suomeksi.

Marina Tsvetajeva (1892-1941) julkaisi jo koulutyttönä esikoiskokoelmansa Ilta-albumi. Tämä omakustanne huomattiin Moskovan kirjallisissa piireissä heti, ja arvostelijat kiittivät runojen rohkeita, tunnustuksellisia piirteitä. Sivistyneen moskovalaisperheen tytär oli käynyt yksityiskoulua Freiburgissa ja Lausannessa. Hän oli kokonaan omistautunut runoudelle ja luki saksaksi Goethea, Heinea ja Hölderlinia, matkusti Pariisiin seuraamaan Sorbonnessa luentoja ranskalaisesta runoudesta, mutta syventyi erityisesti venäläisen symbolismin ideoihin ja debatteihin.

”Mitä on olla nainen ja samalla kiihkeä, traaginen, nerokas runoilija?” Tätä kysymystä Tsvetajeva pohti nuoruuden vuosista lähtien. Hän uskoi henkisyyden valtakuntaan, joka saavutetaan taiteellisen ponnistuksen kautta ja jossa miesten ja naisten ero menettää merkityksensä, samalla kun sukupuoli, gender, katoaa ruumiillisuuden kadotessa.

Tsvetajeva halveksi kaikkea modernia, korosti jatkuvasti näkemystensä konservatiivisuutta, pitäytyi sinnikkäästi vanhassa ajanlaskussa, teititteli kaikkia, jopa aviomiestään, pelkäsi uutta tekniikkaa, vihasi massaideologioita. Mutta samalla hän oli äärimmäisen moderni runoilija, jolla oli maaginen suhde kieleen. Hän oli aikaansa edellä ja ajaton, siksi aina ajankohtainen.