Piru ja muita kertomuksia on julkaistu lännessä vuosina 1927-1940. Niiden intiimi tapa lähestyä 1900-luvun alun venäläistä elämänmuotoa kantaa mukanaan maan kulttuuriperintöä pähkinänkuoressa. Ne toimivat vanhojen tapojen aarreaittana ympäri maailmaa hajaantuneiden venäläisen aristokratian ja älymystön jälkeläisille. Tsvetajevan runojen tapaan hänen proosansa kumpuaa siitä piinallisen henkilökohtaisesta, sisäistetystä mystiikantajusta, joka tekee hänestä yhden 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Tsvetajeva on itse todennut kaikkien teostensa olevan omaelämäkerrallisia.