Suomalaiset liikunta-alan toimijat ovat perustelleet liikunnan yhteiskunnallista merkitystä yli sadan vuoden ajan. Erilaisia argumentteja käyttämällä joutavanpäiväisestä reuhtomisesta on tehty sivistyksellinen perusoikeus, jota hallitus pyrkii edistämään kaikkien elinikäisenä elämäntapana.

Tutkimuksessa on käytetty lähteinä liikuntapolitiikan historian merkittävimpiä asiakirjoja, komiteamietintöjä, tutkimuskatsauksia ja puheita. Tutkimuksen sadan vuoden kaari sijoittaa liikuntapoliittiset toimijat ja toimet osaksi historiallista jatkumoa.

Rantala kartoittaa liikkumattomuuden historiaa varhaisista ajankäyttötutkimuksista nykypäivään ja arvioi, miksi liikkumattomuudesta on alettu kiinnostua vasta 2000-luvulla. Siitä on tullut asia, jota suomalainen liikuntaliike ei voi enää ohittaa hiipimällä.

Liikuntaliike luo nahkaansa. Tulevaisuutta visioidaan nyt. Runsaasti alkuperäislähteitä siteeraava tutkimus tarjoaa historiallisen näkökulman nykypäivän liikuntapoliittisin keskusteluihin ja kannustaa lukijansa rakentamaan vanhan päälle jo jotain aidosti uutta.