Maailman paras maalauspaikka – taiteilijaelämää Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä luo katseen suomalaisiin taiteilijayhteisöihin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Näyttelyssä on esillä teoksia mm. Victor Westerholmilta, Elin Danielson-Gambogilta, Hanna Rönnbergiltä, Pekka Haloselta ja Venny Soldan-Brofeldtilta. Tekstit suomeksi ja ruotsiksi. Kirjoittajat: Anna-Maria Wiljanen ja Otto Selén.
Näyttelyn taiteilijayhteisöt, Önningebyn taiteilijasiirtokunta Ahvenanmaalla ja Tuusulanjärven taiteilijakotien keskittymä, olivat kumpikin ilmentymiä taiteilijoiden 1800-luvulla kasvaneesta yhteisöllistymisestä. Ranskassa 1830-luvulla alkunsa saanut ilmiö laajentui kansainväliseksi 1870-luvulla. Akateemisesta perinteestä poikenneet taiteilijat hakeutuivat joukoin maalaamaan Ranskan Barbizonin, Englannin St Ivesin ja Tanskan Skagenin kaltaisiin paikkoihin, jotka tarjosivat erityisesti ulkoilmamaalaukselle verrattomat puitteet. Yhteisö loi myös sosiaalisesti kiinnostavan ympäristön työskentelylle. Eurooppalaisten taiteilijayhteisöjen joukossa oli sekä kausiluontoisia taiteilijasiirtokuntia että pysyvämmän oleskelun mahdollistavia asumisyhteisöjä.
Ahvenanmaan Önningebyhyn Victor Westerholmin aloitteesta syntynyt, kesinä 1886–1892 aktiivisimmin toiminut, taiteilijayhteisö oli ainoa varsinainen taiteilijasiirtokunta Suomessa. Naistaiteilijoiden määrä oli jatkuvasti suuri ja heillä oli siirtokunnassa aktiivinen rooli. Önningebyn taiteilijat työskentelivät vuoroin itsenäisesti, vuoroin rinnakkain ja joukossa oli myös useita opettaja-oppilassuhteita. Siirtokunnassa vietettiin vilkasta sosiaalista elämää työskentelyn ulkopuolellakin, ja taiteilijat olivat vuorovaikutuksessa myös paikallisten kanssa. Taiteilijasiirtokunnassa työskentelivät mm. Fredrik Ahlstedt, Elin Danielson-Gambogi, Hanna Rönnberg, Dora Wahlroos ja ruotsalainen J. A. G. Acke.
Kansainvälinen yhteisöllistymisilmiö voidaan havaita myös Tuusulanjärven taiteilijayhteisön taustalta, mutta se erosi kuitenkin monilta lähtökohdiltaan Ahvenanmaan taiteilijasiirtokunnasta. Tuusulanjärven rannalle syntyi poliittisesti samanmielisten kulttuurivaikuttajien kotien keskittymä, jossa tavoiteltiin pysyvää asumista luonnonkauniissa ympäristössä, mutta silti lähellä Helsinkiä. Tuusulanjärven perheitä yhdistivät nuorsuomalaisuus, ystävyys- ja sukulaisuussuhteet sekä kaipuu maaseudulle omannäköisen ja yksinkertaisemman elämän pariin. Arts & Crafts -liikkeen hengessä kodit suunniteltiin ja sisustettiin mahdollisuuksien mukaan itse. Ensimmäisenä Tuusulanjärvelle asettuivat Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1897. Muutamien vuosien kuluessa valmistuivat kodit Eero ja Saimi Järnefeltille, Pekka ja Maija Haloselle, J. H. Erkolle ja Jean ja Aino Sibeliukselle.
Maailman paras maalauspaikka -näyttelyssä on esillä valikoima teoksia Önningebyn ja Tuusulanjärven kuvataiteilijoilta. Maisemakuvilla on merkittävä rooli molempien taiteilijayhteisöiden teosten joukossa. Tuusulanjärveläisten kohdalla maisema-aihe laajenee kotitunteen kuvastoksi, kuvaksi kotimiljööstä ja puutarhasta. Muotokuvat taiteilijakollegoista johdattavat näyttelyn toiseen teemaan, taiteilijoiden välisiin henkilösuhteisiin ja verkostoitumiseen yhteisöissä sekä laajemmassa kulttuurikentässä. Näyttelyn taiteilijat ovat Önnigebyssä maalanneet J. A. G. Acke, Fredrik Ahlstedt, Elin Danielson-Gambogi, Christian Krohg, Elin Alfhild Nordlund, Hanna Rönnberg, Eva Topelius-Acke, Dora Wahlroos, Anna Wengberg, Victor Westerholm ja Edvard Westman, sekä tuusulanjärveläiset Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt.
