Kypsä ero on sellainen, etteivät lapset muuta kodistaan. Antaa aikuisten rampata asunnosta toiseen ja luukusta kolmanteen. Tämä on äidin ja ex-vaimon ehdoton vaatimus, hänellä kun on jo ammattinsa puolesta näkemystä ja paljon varoittavia esimerkkejä. Ja hevonpaskat. Kolmen kodin loukussa ja kierrätysperheiden kiihtyvässä kippiliikkeessä kukaan ei asu oikeasti enää missään. Hoitolaitokseen joutuneen ukin omistamassa kodissa perikunta tekee tahattoman ihmiskokeen, tavattoman kypsän ja halvan eron. Mutta muuta kypsää ei tontilla ole kuin puutarhaa hoitamaan palkatun Hakkilan kärräämä kasa hevosenpaskaa. Hakkila hakee saataviaan pitkin kesää. Kivipurosta, karppialtaasta ynnä muista pihan lavasteista ei kukaan maksa, ja 7- ja 9-vuotiailta on paha mitään periä, varsinkin kunne lukkiutuvat pihan leikkimökkiin ja leikkivät kuollutta. Tämä porukka osaa totisesti olla pihalla ilman perhe- saati vihersuunnittelua. Hakkila joutuu laatimaan uudet säännöt ja ennen kuin kukaan huomaa mitään, niistä pidetään jo kiinni.

”Kuka tahansa voi haluta olla perhe ja käsi sydämellä sanon,
että siitä vaan. Kaapuyhteisöt, Sateenkaariperheet, torsoperheet, versoperheet, kaiken maailman silmu-itu-lisukeviritykset:
vilpittömästi niissä ihmiset haluavat onnistua. Homo sapiens
voi haluta symbioosia oliviipuun, kultakalan tai moottoripyörän kanssa, seota peruskallioon tai pohjaveteen, jopa yhtäaikaisesti. Jokainen saa määritellä itse, mikä ja miten on perhe, että se tässä ajassa on suopeaa, helpottavaa ja vapauttavaa.”