“Lukeminen on ystävyyttä, mutta vilpittömämpää.”
Marcel Proustin (1871–1922) essee Lukija (Sur la lecture, 1905) pohtii, mitä lukeminen on.
Proust osoittaa, miten erityislaatuista keskustelua lukija käy mielessään kirjan kanssa. Samalla hän kuvaa elävästi lapsuutensa lukukokemuksia ja arvioi lukumieltymyksiin ja maun kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä.
Lukija tarjoaa painokkaan puheenvuoron lukutaidon kriisistä käytävään keskusteluun. Proust korostaa lukijan vastuuta: kirjat ovat ajattelun välineitä, jotka väärin käytettyinä muuttuvat ajattelun korvikkeiksi.
Proust luo oman lukemisen teoriansa, jonka valossa hän pohtii myös kirjallisuuden terapeuttisia mahdollisuuksia.
Kokonaisuudesta kasvaa tarkkaavaisen, kriittisen ja luovan lukemisen ylistys.
Lukijaa pidetään Marcel Proustin ensimmäisenä julkaistuna tekstinä, jossa hänen tunnistettava tyylinsä tavoitti täyden terävyytensä.
Lukija oli alkujaan esipuhe Proustin ranskaksi kääntämään John Ruskinin kirjaan Seesam ja liljat.
Suomentaja Sampsa Laurinen osoittaa seikkaperäisessä esseessään Proust Ruskinin poluilla, millaisista tekijöistä Proustin tyyli syntyi ja millaisia vaikutteita Proust omaksui tutkiessaan ja kääntäessään John Ruskinin tuotantoa vuosina 1899–1905.
”Tämä ei ole vain esipuhe vaan omaperäinen essee, herkullinen, liikuttava, miellyttävä, hillityn melankolinen ja hauska kyynelten lomassa. Muistot sekoittuvat unelmiin ja fantasia todellisuuteen, kuten hyvin herkän filosofin sielussa."
– André Beaunier, Le Figaro 5.6.1906.
”Jo esipuheen ensimmäisillä riveillä koin tulleeni tuntemattoman maan rajalle. --. Tuo ainutlaatuinen hippunen salli meidän jo silloin aavistaa, millaisia esiintymiä yksineläjä oli juuri löytänyt.”
– François Mauriac, Du côté de chez Proust (1947).
“Laatiessaan esipuhetta kirjaan Seesam ja liljat, etenkin luodessaan kuvia huoneesta, pylväistä ja lopulta ajasta Proust loi perustan kuvakirjoitukselleen. Sikäli ei ole liioiteltua sanoa, että tässä esipuheessa syntyi Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen tyyli.”
– Eri Wada, L’évolution stylistique de Marcel Proust à travers la traduction des ouvrages de John Ruskin, Équinoxe 14/1997.
”Kenties lapsuutemme kaikkein kokonaisvaltaisimmin elettyihin päiviin kuuluvat sellaiset, jotka luulimme jättäneemme taaksemme kuitenkaan elämättä niitä muutoin kuin suosikkikirjan parissa.”
– Marcel Proust, Lukija.