Māra Zālīte syntyi Siperiaan kyyditetyille vanhemmille Krasnojarskissa 1952. Perhe palasi Latviaan 1956. Zālīte aloitti kirjallisen tuotantonsa runoilijana 1970-luvulla. Hän on Latvian kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija, tunnustettu kulttuurielämän auktoriteetti, tuottelias ja monipuolinen kirjailija, joka on julkaissut runojen lisäksi näytelmiä, lasten ja nuorten kirjoja sekä esseistiikkaa. Suursuosion Zālītelle toivat musikaalien ja rockoopperoiden libretot, joiden säkeistä monet ovat nousseet modernin kansanlaulun asemaan.
Omaelämäkerrallisessa romaanissaan Viisi sormea Māra Zālīte kuvaa kyyditetyn perheen kotiinpaluuta sekä latvialaisen maalaiskylän elämää lapsen silmin. Viisivuotiaan pikkutytön maailmassa moni asia hämmästyttää ja kummastuttaa. Miksi vanhemmat jähmettyvät uuden matkustajan tullessa junavaunuun? Miksi Siperiasta ei saa sanoa sanaakaan? Miksi lantakasasta löytyy nahkakantisia kirjoja?
Zālīte esittelee kirjavan tyyppigalleriansa rakentamalla tehokkaita kohtauksia näytelmäkirjailijan ammattitaidolla, synkistelemättä ja huumoria viljellen. Elämäniloisen ja uteliaan pikkutytön kautta avautuvat neuvostoajan maalaiskylän sosiaaliset valtasuhteet. Lapsen katse on vilpitön, lahjomaton ja tarkka. Kerronta on kursailematonta, dialogi hykerryttävää. Rivien väliin kätkeytyy riipaisevia ihmiskohtaloita, joiden karmaisevat käänteet jysähtelevät aikuisen lukijan tajuntaan täsmäiskuina.
Viisi sormea valittiin ilmestymisvuotensa parhaaksi latvialaiseksi proosateokseksi. Kiinnostus teosta kohtaan on ollut niin suurta, että kirjan tapahtumapaikoille järjestetään tutustumiskäyntejä.
Teoksesta on todettu arvosteluissa mm. seuraavasti:
"Lapsen katse on lahjomaton. Hän pitää kaikkea vastaan tulevaa kiinnostavana ja luonnollisena asiana ja suhtautuu asioihin ennakkoluulottomasti ja uteliaasti. Suvun ja kylän tyyppigalleria on elävästi kuvattu ja tuo mukaan niin tragiikkaa kuin komiikkaakin. Se lasta ihmetyttää, ettei kaikesta saa puhua. Miksei Siperiaa saa mainita? Miksi vanhemmat jähmettyvät uuden matkustajan tullessa junavaunuun? Miksi äiti itkee päästyään kotiin sukutilalleen? Lapsi ei tietenkään ymmärrä, että liian paljon on kadonnut ja muuttunut."
– Jukka Rislakki, Helsingin Sanomat
"Paikoitellen Lauran kepposet tuovat mieleen Astrid Lindgrenin lastenkirjojen maailman. Lähteelän tila ei kuitenkaan ole Vaahteramäki, siitä on tullut osa kolhoosia. Siperiasta palanneet ovat epäilyttäviä, ja pienikin rikkomus voi viedä takaisin työleirille. Lauraa on ehdottomasti kielletty kertomasta mitään elämästä Siperiassa, se hänen täytyy muistaa kuin viisi sormeaan. Kirjan kehyskertomus onkin 1950-luvun neuvostoyhteiskunnan avautuminen lapsen silmin nähtynä. Useimmat Lauran ihmettelemistä tapahtumista ovat helposti ymmärrettäviä historiaa tuntevalle lukijalle."
– Pekka Gronow, Demokraatti
"Māra Zālīten romaani Viisi sormea on paras saaliini kirjamessuilta, aivan hurmaava ja järkyttävä lapsen silmin nähty kuvaus perheen paluusta Siperiasta kotiin Latviaan vuonna 1956. … Josko tämä autenttisen tuntuinen, hienosti kerrottu kirja vähän avaisi silmiä näkemään myös ihmisten todellisuutta eikä vain historian ja vallankäytön suurisuuntaisia linjoja. … Lapsen näkökulma paljastaa kirjassa enemmän kuin kymmenen tutkimusta tai sata artikkelia."
– Panu Rajala blogissaan
"Pitkästä aikaa olen lukenut kirjoja, jotka oikeasti osuvat. Latvialaisen Māra Zāliten Viisi sormea oli taas tämmöinen lukukokemus. Omaelämäkerrallinen juoni perustuu viisivuotiaan tytön silmin koettuun paluuseen Siperiaan kartoituksesta Latviaan, äidin kotimaahan. Paljon ja kauheaa on tapahtunut, mutta lapsi ymmärtää minkä ymmärtää, lukija oivaltaa enemmän. Synkistä varjoista huolimatta lapsen katse löytää aina uusia ihmeellisiä ja iloisia asioita. 1950-luvun maalaiskylän elämä aukeaa lukijalle hauskasti. Ei ihme, että kirja valittiin ilmestyessään Latviassa vuoden proosateokseksi."
– Lukutikku-blogi
