Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia ovat olleet islamilaista sivilisaatiota koskevat hallitsevat eli hegemoniset länsimaiset käsitykset historiallisesti ja millaisiin poliittisiin ja kulttuurisiin tarkoitusperiin ne ovat liittyneet. Samoin luodataan kunkin ajankohdan joukkoviestinten roolia käsitysten muokkaamisessa. Historiallinen katsaus alkaa profeetta Muhammedin ajoista, mutta painottuu länsimaiden moderniin kauteen 1800-luvun alusta lähtien ja erityisesti kylmään sotaan. Tutkimuksen teoreettinen pääinnovaatio on 'poliittisen yhteisön ajanlaskun' -malli. Siinä on keskeistä hahmottaa tietyn yhteisön historiaa määrittävien poliittisten myyttien ja tulevaisuudessa tehtävien ideologisten valintojen suhde. Mallia havainnollistetaan laajalla aikakauslehtianalyysillä, jonka kohteena ovat Suomen Kuvalehti ja Time kuudella jaksolla vuosina 1956-1995. Tästä aineistosta selvitetään islamia ja muslimeita koskevien mediasisältöjen muutoksia niin valokuvissa, karikatyyreissä, mainoksissa kuin teksteissäkin. Kantava ajatus on, että uutisia välittävä media on nykyaikaisessa yhteiskunnassa se rajapinta, jossa myytit ja ideologia kohtaavat. Tutkimuksessa osoitetaan, että islamin ydinalueiden, Lähi-idän tapahtumilla oli erityinen merkitys koko kylmän sodan asetelman muodostumiselle kuin myös sen päättymiselle. Tämä seikka on yleisesti jäänyt vähemmälle huomiolle ja Euroopan kahtiajakautuneisuuteen varjoon. Länsimaisille islam-käsityksille ovat kautta historian olleet luonteenomaisia äärimmäiset vaihtelut. Lännen kaikissa suurissa laajentumisvaiheissa islamin kohtaaminen on ollut yksi tärkeistä tekijöistä länsimaisen identiteetin ja hegemonian rakentumiselle ja määrittelylle. Lännelle on ollut ongelmallista 'oppia uudelleen' islam ja löytää luonteva tarkastelutapa siihen. Sotaisuuden ja vanhoillisuuden myytit, jotka juontuvat pitkälti Iranin vuoden 1979 vallankumouksesta, ovat peittäneet islamin moniäänisyyden ja perushartauden. Tämän tutkimuksen valossa näyttää kuitenkin siltä, että islamilaista sivilisaatiota koskevien käsitteiden tarkkuus on parantunut 1990-luvulla.
