Ihmisen perimää koskevan tiedon lisääntyessä tarvitaan myös keskustelua siitä, miten lääketieteen kehitys, yhteiskunnan ja yksilön edut, arvot ja moraalikäsitykset sovitetaan yhteen. Perinnöllisiä sairauksia koskevan tiedon lisääntyessä myös tarve perinnöllisyysneuvontaan lisääntyy. Eräitä tärkeimpiä perinnöllisyysneuvonnassa käsiteltäviä asioita ovat asiakkaiden riski saada tiettyä perinnöllistä tautia sairastava lapsi, voiko sairauden saada selville jo sikiövaiheessa ja mahdollisuus selektiiviseen aborttiin. Kyseinen tutkimus analysoi sitä, miten käytännön asiakastapaamisissa lääkärit ja asiakkaat puhuvat sikiödiagnostiikasta ja selektiivisestä abortista.

Perinnöllisyysneuvonnassa on pitkään ollut vallalla ohjailemattomuuden (nondirektiivisyyden) eettinen periaate. Yleensä tällä tarkoitetaan sitä, ettei perinnöllisyysneuvoja saisi ohjailla asiakkaita näiden tehdessä päätöksiä. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, kuinka tämä eettinen periaate toteutuu käytännön asiakastyössä, kuinka sikiödiagnostiikkaa ja selektiivistä aborttia koskevaa tietoa annetaan ja vastaanotetaan sekä käsitelläänkö näitä puheenaiheita lääketieteellisenä vai moraalisena kysymyksenä.

Lääkärit käyttävät kahdenlaista tapaa antaessaan tietoa sikiödiagnostiikasta ja selektiivisestä abortista ja näitä kahta tapaa kutsutaan tässä tutkimuksessa tiedonantomalliksi ja ohjausmalliksi. Tiedonantomallissa lääkäri toimii lääketieteellisen tiedon antajan roolissa eikä nosta keskusteluun sikiödiagnostiikkaan liittyviä emotionaalisia tai moraalisia aspekteja. Tiedonantomallissa asiakkaat tuovat keskusteluun näitä omaan elämäänsä ja moraaliseen päätöksentekoon liittyviä mielipiteitään ja niiden perusteluja. Ohjausmallissa taas lääkäri kysyy asiakkaiden kantaa ennen kyseisiin asioihin liittyvän tiedon antamista ja asiakkaiden ilmaistua kantansa voi tuoda keskusteluun asiakkaiden kannasta poikkeavia vaihtoehtoja tai arvioida tai haastaa asiakkaiden ilmaisemia mielipiteitä. Ohjausmallissa myös lääkäri voi tuoda keskusteluun sikiödiagnostiikkaan ja selektiiviseen aborttiin liittyviä emotionaalisia tai moraalisia aspekteja. Jotkut lääkärit antavat toimintaohjeita tai esittävät moraalisia arvioita, jotka voidaan tulkita ohjaileviksi. Kaikissa keskusteluissa kuitenkin sekä lääkärit että asiakkaat orientoituvat siihen, että asiakkaat ovat viime kädessä päätöksentekijöitä sikiödiagnostiikkaan osallistumiseen ja/tai selektiiviseen aborttiin liittyvissä päätöksissä. Ohjailemattomuus tuotetaan siis lääkärin ja asiakkaan yhteistyönä keskustelussa.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää perinnöllisyysneuvojien koulutuksessa sekä myös muilla aloilla, joissa instituution edustaja tai asiantuntija keskustelee asiakkaiden kanssa potentiaalisesti arkaluonteisista tai henkilökohtaisista asioista, esimerkiksi sosiaali- tai terveydenhuollon palveluissa.