Tutkimuksessa selvitetään Baltian luterilaisuuden osuutta luterilaisessa yhteysliikkeessä toisen maailmansodan loppuvaiheista Luterilaisen maailmanliiton Helsingissä 1963 järjestettyyn yleiskokoukseen
Tutkimuksen pääpaino on Viron ja Latvian luterilaisissa kirkoissa. Tekijä tarkastelee runsaan alkuperäisaineiston pohjalta Baltian kirkkojen sopeutumista toisaalta eurooppalais-amerikkalaiseen "vapaaseen maailmaan", toisaalta kommunistiseen neuvostoyhteiskuntaan. Vuonna 1947 perustettu Luterilainen maailmanliitto joutui määrittelemään kantansa kysymykseen, kenellä oli laillinen oikeus edustaa Baltian vanhoja kansankirkkoja. Helsingin yleiskokouksessa pakolaiskirkkojen rinnalle hyväksyttiin Neuvosto-Viron ja Neuvosto-Latvian luterilaiset kirkot