Miltä suomalaisuus näyttää sepitettynä ja esitettynä? Miten suomalaisuutta tuotetaan esityksissä?

Ympäristöä, maisemaa, tilaa ja paikkaa on mahdollista tarkastella suomalaisuudesta kertovina visuaalisina esityksinä. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan ja hänen aikalaistensa teokset ovat vaikuttaneet monella tavalla niihin tapoihin, joilla katsomme ympärillemme. Nämä katsomisen tavat ja kuvakulmat ovat näkyneet monella tavalla suomalaisten taiteilijoiden, arkkitehtien ja esimerkiksi visuaalisten suunnittelijoiden ja muotoilijoiden valinnoissa.

Suomalaisessa nykykulttuurissa on kuitenkin tarve ja mahdollisuus tuottaa suomalaisuuteen myös traditiosta poikkeavia katsomisen tapoja ja uudenlaisten visuaalisten tilojen suunnittelua. Tämä on havaittavissa suomalaisten arjessa, kotien sisutuksissa, esineiden sijoittelussa, kaduilla, kahviloissa, julkisissa tiloissa ja mediataiteessa. Voimme puhua suomalaisesta katseesta, visuaalisesta kulttuurista ja kuvastosta, joissa kuvakulmat alituisesti vaihtelevat.

Näkyväksi sepitetty maa -teos pohtii paitsi historiallisen Suomi-kuvan rakentumista, myös nykykulttuurissamme elävää tarvetta ja mahdollisuutta tuottaa ”suomalaisuuteen” traditioista poikkeavia katsomisen ja näkemisen tapoja. Kiinnostavaa ei pelkästään ole se, millainen Suomi-kuva on, vaan se, miten ”suomalaisuutta” tuotetaan eri aikoina ja eri paikoissa.

Näkyväksi sepitetty maa on ajantasainen kartoitus siitä, miten katsomisen kohteita on tarkasteltu ja tulkittu taiteen, kulttuurin ja muotoilun tutkimuksen piirissä.