Kaunis ja veikeä romaani Anton Tšehovin viimeisistä päivistä Badenweilerin kylpylässä.
Yhdistää faktaa ja fiktiota. Parantumattomasti sairaan, tuberkuloosia potevan kirjailijan kohtalo saa vastapainokseen makaaberejakin piirteitä, kun hän – toisin kuin virallinen historia kertoo – kohtaa amerikkalaisen kollegansa, niin ikään tuberkuloottisen Stephen Cranen. Molemmilla on mukanaan huonoa omaatuntoa poteva vaimo, Tšehovilla näyttelijätär Olga Knipper-Tšehova, Cranella entinen bordellinpitäjä Cora. Kylpylän vaimoväkeä vikittelevä omahyväinen tohtori Schwörer tuo oman mausteensa tarinaan. Kaakaota, muutama ruokalusikallinen voita kolmen tunnin välein, kaurapuuroa ja mansikoista tehtyä teetä (tee juotava vuoteessa): tämän ruokavalion Tšehovin lääkäri hänelle todella määräsi. On myös historiallinen fakta, että kun hoito ei tepsinyt, lääkäri tilasi shampanjaa Tšehovin kuolinvuoteelle. Mutta miksi hän niin teki, siitä ei historia kerro... Kerrotaan myös, että Tšehovin kuollessa mustasiipinen perhonen eksyi huoneeseen, törmäili lamppua vasten ja löysi viimein ulos. Symbolinen, herkkä yksityiskohta – vaan olisiko se sittenkin ollut iso kärpänen...? “Miksei se perhanan Tšehov päästä minua kotiin. Hänestä ei kuitenkaan saa enää irti ihmeitä, eihän se mies ole alkuunkaan mikään Dostojevski ja on kuulemma itsekin sanonut, että hänet unohdetaan muutamassa vuodessa.