Metsäläisen saarnakirjassa kirjailija Matti Mäkelä muistelee, kuinka hänen lapsuutensa metsien röllipeikot tekivät halkoja armottomalla vauhdilla.

Hän kertoo liekopuista, joista voi tehdä lustokalenterin, ainoan kalenterin, joka mittaa oikeaa tapahtunutta aikaa. Hän kertoo piilopirtistä, karjamajoista, kävelyretkistä suomalaisissa ja ulkomaalaisissa metsissä.

Mäkelän kirja on metsän pienomistuksen ja monikäytön ja ylistys. Jokainen meistä voi saavuttaa hyvin yksinkertaisesti luonnollisen suhteen metsään: valmistamalla sieltä vuoden polttopuut.

Eikä Mäkelä olisi Mäkelä ellei hän antaisi greenpeacen tulokaspistiäisten, citykarhujen ja tislatun luomuvesiuutteen käyttäjien kuulla kunniaansa kirjan luvussa Päältäsytyttäjä ja muita ketkuja.

Mäkelä suunnittelee itselleen vanhuuden: miten ihminen voi olla vajaasti työkykyinen onnellinen pätsäilijä syksyisellä salolla, veden äärellä.

Mäkelän elämyksellisessä, poleemisessa, värikkäässä kirjassa pilkkanimi metsäläinen muuttuu suomalaisen kunnianimeksi.

Matti Mäkelä on Pohjois-Karjalassa asuva kirjailija, kolumnisti ja kriitikko. Kaunokirjallisuuden ohella hän on kirjoittanut paljon myös maaseudusta, maaseutuelämän tulevaisuudesta ja elämisen arvoista.