Ensimmäinen Timo K. Mukan tuotannosta tehty väitöskirja tarkastelee hänen proosatuotantoaan Mihail Bahtinin romaaniteorian, jälkibahtinilaisen tutkimuksen ja Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian valossa. Genrevaihtelun tarkastelu nousee tutkimuksessa merkittävään asemaan, sillä Mukan proosa liikkuu balladin, naturalismin ja groteskin realismin rajapinnoilla.

Mukan teoksissa toistuvia rakkauden, seksuaalisuuden ja kuoleman teemoja avataan muun muassa melankolian, ressentimentin ja kynnystilanteen käsitteiden avulla. Myös itsen ja toisen kokeminen abjektina, sadismin luonne ja tabun olemus syväluotaavat Mukan proosan perustematiikkaa.

Teoksesta välittyvä näkemys Mukan proosataiteesta on tuore ja intensiivinen. Se asettaa kirjailijan tuotannon arvoiselleen paikalle suomalaisen kirjallisuuden kentässä.