Verkko-opiskelussa uusi ja vanha yhdistyvät.

Verkko-opetuksessa ja -opiskelussa on hyvin samankaltaisia toimintoja kuin muussakin opiskelussa. Verkkokurssien tehtävät tehdään edelleen yleensä kotona tai koulussa ja ne ovat aikataulutettuja. Verkko-opetuksessa ei tapahdu institutionaalisten tai oppiainerajojen äkillistä murtumista, vaan korkeakoulutuksen perinteiset käytännöt rakentuvat myös verkkoon. Opiskelijat kuitenkin kokevat opiskelumuodon erilaiseksi erityisesti sen vuoksi, että se ei sisällä tiettyyn aikaan ja paikkaan sitovaa lähiopetusta. Uusi kokemus on myös se, että verkkokurssille pääsee vierailemaan mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Mäkelän tutkimus on etnografia, jossa verkko-opetukseen liittyvää muutosta tarkastellaan ammattikorkeakoulussa toteutetuilla verkkokursseilla. Tutkimuksessa analysoidaan miten toimijat ottavat haltuunsa ja ymmärtävät uudenlaisen digitaalisen toimintaympäristön, millaisia erilaisia kulttuurisia käytäntöjä verkkokurssilla on havaittavissa sekä millaista vuorovaikutusta verkkokurssille syntyy sen jäsenten kesken.

Opetusteknologian tutkimuksessa on ollut tavallista lähestyä verkko-oppimista toimintana, jossa tuloksiin päästään ihanteellisten pedagogisten ja teknologisten ratkaisujen kautta. Mäkelä on kriittinen tällaista tutkimusta kohtaan. Verkkokurssin monipuolinen analyysi osoittaa, että oppimistilanteessa vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten tutkintokoulutuksen käytännöt ja säännöt, oppiainehistoria sekä oppiaineen opetuksen perinteet. Opettajat ja opiskelijat tuovat kursseille myös omat elämänpiirinsä, osaamisensa sekä vuorovaikutustapansa. Nämä erilaiset tekijät avaavat kukin osaltaan mahdollisuuksia oppimiseen, mutta eivät yksittäisinä tekijöinä ennusta sitä. Tutkimuksen mukaan toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa ratkeaa, miten erilaiset tarjolla olevat mahdollisuudet käytetään.

Verkko-opetukseen siirtyminen ei tapahdu jyrkän muutoksen kautta, vaan toimijat yhdistävät uuteen teknologiaan ja toimintaympäristöön jo osaamiaan teknologioita ja perinteisen koulutuksen käytäntöjä. Verkko-opetukseen liitettyjen utopististen odotusten ja markkinaennusteiden näkökulmasta uusia ja vanhoja käytäntöjä yhdistävä muutosprosessi on hidas, mutta samalla se tekee toiminnan toteuttajilleen helpommin hallittavaksi.

Tutkimuksen mukaan uusien ja vanhojen käytäntöjen yhdistäminen verkossa toteutuu koulutuksen evoluutioprosessina. Tällöin verkkokurssi ymmärretään kompleksisuustutkimuksen käsitteitä soveltaen oppivaksi järjestelmäksi, joka toisaalta säilyttää aikaisemmalle koulutukselle ominaisia piirteitä ja toisaalta ottaa vaikutteita ympäristöstä ja muuttuu ympäristönkin muuttuessa.