Tiedon liikkuminen kansainvälisissä yrityksissä ei ole yksilötason näkökulmasta itsestäänselvyys KTM Kristiina Mäkelän kansainvälisen liiketoiminnan alaan kuuluva väitöskirja ”Essays on Interpersonal Level Knowledge Sharing within the Multinational Corporation” tarkastettiin Helsingin kauppakorkeakoulussa perjantaina 1.9.2006. Vastaväittäjinä olivat professori Torben Pedersen (Copenhagen Business School) ja professori Udo Zander (Stockholm School of Economics). Kustoksena toimii professori Rebecca Piekkari (Helsingin kauppakorkeakoulu). Mäkelän väitöskirja on ensimmäisiä laajoja yksilötason tutkimuksia tiedon liikkumisesta kansainvälisissä yrityksissä, ja se on palkittu parhaana väitöskirjahankkeena kahdessa kansainvälisessä konferenssissa. Mäkelä käsittelee väitöskirjassaan tiedon liikkumista kansainvälisissä yrityksissä yksilötason näkökulmasta. Tiedon liikkuminen yrityksen eri maissa toimivien yksiköiden välillä on ensiarvoisen tärkeää, koska innovaatiot syntyvät eri alueiden tiedon ja osaamisen yhdistämisestä uusilla tavoilla. Tällä on suora vaikutus kilpailukykyyn. Yritykset ovat vastanneet haasteeseen mm. kehittämällä sisäisiä tietokantoja. Intranetbuumin yhteydessä on kuitenkin usein unohdettu, että ihmisten välinen vuorovaikutus on yksi tärkeimmistä tiedon liikkumisen kanavista. Yrityksissä vasen käsi ei edelleenkään tiedä, mitä oikea käsi tekee. Kansainvälisten yritysten työntekijät kommunikoivat päivittäin ulkomaisten kollegoidensa kanssa kokouksissa, puhelimitse ja sähköpostitse. Tiedon liikkuminen on tämän vuorovaikutuksen luonnollinen sivutuote. Tieto ja osaaminen siirtyvät esimerkiksi silloin, kun kollegat suunnittelevat strategiaa eri osastojen yhteistyönä, vaihtavat ajatuksia tuotelanseerauksesta omilla markkinoillaan tai ratkaisevat päivittäisiä ongelmia yksiköiden välillä. Tiedon liikkuminen päivittäisessä kommunikoinnissa voi olla suunniteltua tai suunnittelematonta – usein jopa tiedostamatonta. Se on Mäkelän mukaan kuitenkin aina korvaamattoman tärkeä tiedon liikkumisen kanava. Mäkelän mukaan tiedon liikkumisen tehokkuuteen vaikuttavat yksilötasolla erityisesti kolme ns. sosiaalisen pääoman osa-aluetta. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisten välisiin suhteisiin sisältyviä voimavaroja. Ensimmäinen niistä on kommunikointitiheys: mitä useammin kommunikoidaan, sitä enemmän tietoa liikkuu. Huomattavaa on, että kokemusperäisen know-how:n vaihtamiseen ei puhelimitse tai sähköpostitse tapahtuva kommunikaatio riitä, vaan siihen tarvitaan kasvokkainviestintää. Toinen osa-alue on luottamus: mitä enemmän luottamusta, sitä enemmän tietoa vaihdetaan. Kolmas alue on toisen osaamisalueen ymmärtäminen: mitä enemmän kollegat tuntevat toistensa päivittäistä työkenttää, sitä tehokkaammin tieto liikkuu. Suora vuorovaikutus ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan sitä on käytettävä strategisesti siellä, missä siitä on eniten hyötyä.