Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tulkintaa kotitalouden alan ammattikasvatuksen muotoutumisesta sekä tarkastella alan yhteyksiä suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinojen kehityksen kanssa. Tavoitteena on kuvata ja tulkita alan ammattikasvatuksen historiallisia kerrostumia, muutoksia ja jatkuvuuksia.



Tutkimuksen tulkinnan mukaan kotitalousalan ammattikasvatus muodostuu varhais-, maaseutu-, kotitalous- ja palveluammatillisista kehitysvaiheista. Varhaisvaiheessa alan koulutusta syntyi erilaisten taustayhteisöjen tukemana kouluhallinnon ja sittemmin perustetun maataloushallinnon alaisuuteen. Ensimmäinen kotitalouskoulutusta määrittelevä laki ohjasi sitä maatalouden yhteyteen. Maaseutuammatillisen koulutuksen kehittämisestä vastasi maataloushallinto, jonka merkittävä saavutus oli kotitalousopettajakoulutuksen käynnistäminen. Kotitalousammatillisessa vaiheessa syntyi koti- ja laitostalousala. Ammatillinen koulutus järjestyi ammattikasvatushallintoon mittavassa keskiasteen uudistusprojektissa. Palveluammatillinen vaihe ilmeni alan laaja-alaistumisena osaksi palvelusektoria ja kotitalouspalvelujen kehittymisenä. Tuolloin koulutus jakautui ammatilliselle toiselle asteelle ja korkea-asteelle.



Tutkimuksessa esitellään kahden tapauskoulutarinan avulla kotitalousalan koulutuksen kehityskaari alkuvaiheesta nykypäivään.



Historian tunteminen tarjoaa perspektiivin tuleville valinnoille. Vaikka historian ratkaisut eivät sellaisenaan ole siirrettävissä nykypäivän toimintamalleiksi, ne voivat tuottaa virikkeitä kehittämisprosesseihin. Alan taustojen tunteminen auttaa eri toimijoita ymmärtämään tehtyjä ratkaisuja ja niiden perusteluita. Näin ollen teos palvelee kaikkia alan ammattikasvattajia. Erityisesti tuleva tutkimus hyötyy tästä perustutkimukseen lukeutuvasta aihepiirin käsittelystä. Tutkimuksen tietoa voidaan soveltaa ammattikasvatuksen ja kasvatuksen tulevassa tutkimuksessa sekä koulutuksen opetus- ja kehittämistyössä. Tutkimuksen voi toivoa löytävän tiensä lukuisten tutkijoiden ja opettajien käsiin.



Tulosten perusteella voidaan päätellä, että koulumuotoisesta ammattikasvatuksesta on muodostunut suomalainen tapa tuottaa uutta ammatillista osaamista työelämän tarpeeseen. Koulutustaso ja -rakenne ilmentävät eri aikoina vallinnutta käsitystä koulutuksen järjestämisestä. Yksialaiset koulut ovat muuttuneet pienistä sisäoppilaitoksista ensin tavallisiksi päiväkouluiksi ja edelleen osaksi monialaisia koulutuskonserneja. Opettajien ammattitaidon varaan rakentunut ammatillinen opetus on muuttunut moniammatilliseksi tiimityöksi. Kuusi luokkaa kansakoulua on vaihtunut peruskoulu-, ammattikoulu- ja lukiotaustoiksi. Ennen aikaan kotona opituista arkielämän taidoista on kehittynyt osaamista vaativia ammatteja ja tutkintoja. Kotitaloustyössä on kyse pääosin naisten tekemästä matalapalkkaisesta työstä. Alan ammattien vähäinen arvostus juontuu sekä ammattitaidon yhdistymisestä naisten osaamiseen että sen liittymisestä arkisiin toimiin.