Kirja kertoo kirjailija Mailis Janatuisen kymmenestä ensimmäisestä elinvuodesta (1949-59). Kuinka moni meistä muistaa, missä kuuli vierasta kieltä ensimmäisen kerran, milloin näki ensimmäisen muovipussinsa ja lentokoneensa? Mailis Janatuinen muistaa.

Yläsavolaisen pikkukylän tapahtumat 1950-luvulla kuuluvat kuin toiselle planeetalle, niin paljon on maailma muuttunut viimeisten 60 vuoden aikana. Kirjan alkaessa Suomi oli kehitysmaa. Sodan päättymisestä ja Janatuisten toisesta evakkotaipaleesta oli kulunut vasta viisi vuotta. 50-luvun alkupuolella radion hankkiminen oli suuri tapaus, ja lapset saivat juoda limsaa vain kerran vuodessa – kun seurakunta tarjosi sitä heille pyhäkoulun kesäjuhlilla.

Kädessäsi oleva kirja kuvaa hersyvästi köyhän lapsiperheen arkea ja juhlaa, sen iloja ja suruja. Mailiksen täyttäessä neljä vuotta hänellä oli jo kolme nuorempaa sisarusta, joiden perään hän joutui katsomaan. Kirjan päättyessä lapsia on viisi.

Katso minuun pienehen on ennen kaikkea kirja opinhaluisesta pienestä tytöstä, joka ei halua mitään sen hartaammin kuin päästä kouluun. Mihin hyvänsä kouluun, vaikka pyhäkouluun!