Ensimmäinen Minna Canthin (1844-1897) teosten tulkintaan keskittyvä laaja monografia tarkastelee kirjailijan henkilöhahmojen intohimoja ja kärsimystä oman aikansa tieteellistä ihmiskuvaa vasten. Canthin naturalistiset teokset hyödynsivät hysteeristen, melankolisten, rappioituneiden ja uupuneiden henkilöhahmojensa kuvauksessa ajan fysiologista psykologiaa, joka käsitti niin ihmisen kuin aikakaudenkin läpeensä hermostuneena. Teokset näyttäytyvät kokeellisina tutkielmina passiosta, intohimojen, halujen ja psyykkisen kärsimyksen vaikutuksista päähenkilöihin, jotka Canthin tuotannossa lähes poikkeuksetta ovat naisia. Tutkimus osoittaa, että psykologinen ja yhteiskunnallinen kietoutuvat yhteen koko hänen kypsän tuotantonsa ajan.

Teoksen liitteenä julkaistaan Lääkäri-novelli ensimmäistä kertaa painettuna Canthin kuoleman jälkeen.