Maaseutu ei pystynyt enää 1960-luvulla tarjoamaan väelle riittävästi työtä. Käynnistyi valtava muuttoliike ja satojatuhansia ihmisiä lähti Ruotsiin paremman elämän perässä. Koska arvokasta työvoimaa ei haluttu menettää muualle, oli tarpeen käynnistää asuntotuotanto ripeästi myös Suomen kaupungeissa. Alkoi kiivas aluerakentamisen aikakausi.

Asuinrakennusten, uusien koulujen, liikuntapaikkojen ja terveyskeskusten pihat työllistivät puutarha-alan osaajia. Ja osaamattomiakin. Työselitykset olivat harvinaisia tai puutteellisia. Valvonta, moraali ja laaduntarkkailu saattoivat jäädä kiireessä vähemmälle huomiolle ja unohtua joskus jopa kokonaan.

Työntäyteiset päivät seurasivat toisiaan. Tahoillaan uurastavat vastuulliset viheralan yrittäjät halusivat hoitaa urakkansa hyvin vauhdista huolimatta. He kokivat vallitsevan tilanteen villiksi ja ammattitaitonsa arvostuksen olemattomaksi. Joulukuussa 1969 hengenheimolaiset kohtasivat toisensa Puutarharakentajat ry:n kokouksessa Lahdessa. He pohtivat olisiko oikea hetki perustaa yrittäjien oma etujärjestö viherrakentamista varsinaisena liiketoimenaan harjoittavien yritysten kesken ja kokoontuivat uudestaan asian tiimoilta vielä saman kuukauden aikana.

Tämä oli perustavaa laatua oleva päätös ja kaukonäköisyydessään merkittävä koko viheralan kehittymiselle Suomessa. Yhdistyssopimusasiakirjat allekirjoitettiin 13.1.1970. Viheraluerakentajat ry oli syntynyt.

Julkaisemme tämän kirjan kunnianosoituksena niin yhdistyksen perustajille kuin kaikille viheralan konkareille ja alan kehitykseen vaikuttaneille. Toimikoon se myös innoittajana nuorelle polvelle, uusille viheralan yrittäjille ja työntekijöille.

Kirja vie sinut halki VYRA:n vuosikymmenten.