Sain juuri hirveän hassunkurisen ajatuksen. Tuumin, että millaistahan olisi jos 100 vuoden kuluttua joku lukisi näitäkin rivejä.
Aulikki Mattila (19092007) aloitti päiväkirjan 13-vuotiaana Tampereen yhteiskoulun oppilaana ja kirjoitti sitä aina abiturientiksi asti. Päiväkirjat kertovat koululaisen arjesta ja vapaa-ajasta, mutta samalla niistä piirtyy kiehtova kuva 1920-luvun Suomesta.
Varakkaan perheen tyttärestä kasvaa naisasianainen. Kirjailijuudesta, kansanedustajuudesta ja jopa presidenttiydestä haaveillut Aulikki dokumentoi päivittäistä elämää tarkkaavaisena sivustakatsojana. Ujo lapsi harrasti teatterissa käyntiä, kotiseutumatkailua ja flaneeraamista. Elokuvat toivat maailman lähemmäksi.
Vangittu prinsessa tarjoaa harvinaislaatuisen ikkunan menneeseen, joka on samaan aikaan hyvin tutun oloinen ja toisaalta kaukainen. Tälle tutun ja vieraan vuoropuhelulle perustuu Aulikin tarinan lumovoima.