Teos on selvitys yhden suuren keski- ja pohjoispohjalaisen rovastikunnan diakoniatyön vaiheista lähes neljänkymmenen vuoden ajalta
Vuonna 1944 voimaan tullut kirkkolaki muutti kristillisen auttamistoiminnan luonteen: alkoi lakisääteisen seurakuntadiakonian aika. Kirkkolain mukaan diakoniatyön tehtävänä oli avun antaminen sinne, missä hätä oli suurin. Laajaan paikalliseen lähdeaineistoon perustuva tutkimus on paitsi diakonian ja sosiaalityön historiaa, myös alueellista kirkkohistoriaa. Tekijä tarkastelee seurakunnallisen diakoniatyön, kunnallisen sosiaalitoimen ja paikallisten vapaaehtoisjärjestöjen suhdetta