Lucian silmät käynnistyy Jannan, näyttelyä valmistelevan nuoren kuvataiteilijan maniakohtauksen kuvauksella. Vauhdikkaaseen tarinaan heittäydytään kertarysäyksellä.

Kerronta on luistavaa, loistavaa ihmiskuvausta, sairauskuvausta, ajankuvausta ja varsinkin (nais)taiteilijakuvausta. Mitään ei selitellä, mitään ei pyydetä anteeksi. Sukupuoliroolit keikautetaan nurin: Janna on kuin Picasso tai Bukowski, nainen, joka toimii kuin mies, ottaa itse minkä haluaa.

Taidemaailma rosoineen on kuvattu aidosti, onhan Maaria Oikarinen (s. 1972) itse ammattitaiteilija, jolle miljöö on tuttu. Hän valottaa romaanissaan myös vaiettua, itse kokemaansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Visuaalisesti elävä romaani onkin kuin hehkuva maalaus; lukijalla on kädet kyynärpäitä myöten maalitahroissa kirjan luettuaan.

Lucian silmät sai ilmestyttyään keväällä 2017 kiittävän vastaanoton valtamedioissa, kuten Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Kauppalehdessä ja Suomen Kuvalehdessä sekä useissa kirjallisuusblogeissa. Kirja nousi lokakuussa kymmenen finalistin joukkoon Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto 2017 -kilpailussa.