Suomessa keväällä 1918 käyty sota muodosti vain osan Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja seurauksena käydyistä sodista, sisällissodista ja kapinoista. Tutkimuskirjallisuudessa sitä on kuitenkin harvemmin käsitelty osana tätä laajempaa kokemusta. Tässä teoksessa pyritään valaisemaan Suomessa käydyn sodan tiettyjä piirteitä kansainvälisestä näkökulmasta. Näihin kuuluvat sotajoukkojen rakenne, aseistus ja koulutus, sotilaiden suhde kuolemaan, tappamiseen ja sodan lakeihin, sekä kuolleiden kohteluun.
Kansainvälisiä esimerkkitapauksia on kolme, Venäjän sisällisota vuosina 1917-20, Saksan vallankumousta seuranneet levottomuudet 1918-20, sekä kaukaisimpana kolme kapinaa Irlannissa vuosina 1916-23. Irlanti on valittu mukaan siksi, että sen kokemukset lähestyvät mittasuhteiltaan edes jossain mielessä Suomen vastaavia, toisin kuin Venäjällä tai edes Saksassa käydyt taistelut.
Keskeisenä vertailun kohteena arvioidaan kunkin alueen sotilaiden taustoja ja kokemuksia, sekä erityisesti tappamiseen ja kuolemaan liittyviä tekijöitä. Ensimainitulla tarkoitetaan lähinnä sotilasarvoa, sosiaalista taustaa siviilissä, sekä ikäjakautumaa. Kuolemaa lähestytään arvioimalla kuolintapoja sekä sodassa kuolleiden kohtelua. Tappamista käsitellään lukumäärän sekä käytettyjen keinojen ja välineiden ohella myös ideologiselta ja henkiseltä kannalta. Tällöin nousevat esiin aikakauden kansainväliset sodan lait sekä niiden noudattaminen Suomen oloissa.