Paratiisilinnut jatkaa Viisi sormea -teoksen kertomusta Siperiaan kyyditetyn, jälleen kotikyläänsä palanneen latvialaisperheen elämästä. Romaanin päähenkilö on nyt kymmenvuotias koulutyttö.

On edetty 1960-luvulle Hruštševin aikaan. Kotiinpaluun riemu vaihtuu reaalisosialismin arkipäivään. Tähän todellisuuteen kuuluvat puolueen pakkovalta, toverituomioistuin, kielletyt kirjat ja kielletyt juhlapäivät, kaksinaismoralismi ja kellarissa piileskelevä metsäveli. Koulun ideologinen kasvatus tutustuttaa sosialistisen leirin maihin, mutta kaveripiiri tuo ulottuville Amerikan ihmeet: Coca-Colan, purukumin ja kuulakärkikynän. Edellisten sukupolvien elämänpiiriin kuulunut vapaa matkustelu vaikkapa Pariisiin tai Roomaan on Neuvosto-Latviassa mennyttä. Samalla vapauden unelmaa, taiteilijan värikylläistä vapautta, edustaa Tyynenmeren saaren idylli paratiisilintuineen.

Sadun maailma, kansantarusto, luonto ja huumori ovat Zālīten tuotannon rakennuspuita. Edeltäjänsä tavoin Paratiisilinnut valittiin ilmestymisvuotenaan Latvian parhaaksi proosateokseksi.

Māra Zālīte syntyi Siperiaan kyyditetyille vanhemmille Krasnojarskissa 1952. Perhe palasi Latviaan 1956. Zālīte aloitti kirjallisen tuotantonsa runoilijana 1970-luvulla. Hän on Latvian kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija ja tunnustettu kulttuurielämän auktoriteetti. Suursuosion Zālītelle toivat musikaalien ja rockoopperoiden libretot, joiden säkeistä monet ovat nousseet modernin kansanlaulun asemaan.

Tekijän omaelämäkerrallisen sarjan aiemmasta Viisi sormea -romaanista on todettu mm. seuraavasti:

"Lapsen katse on lahjomaton. Hän pitää kaikkea vastaan tulevaa kiinnostavana ja luonnollisena asiana ja suhtautuu asioihin ennakkoluulottomasti ja uteliaasti. Suvun ja kylän tyyppigalleria on elävästi kuvattu ja tuo mukaan niin tragiikkaa kuin komiikkaakin. Se lasta ihmetyttää, ettei kaikesta saa puhua. Miksei Siperiaa saa mainita? Miksi vanhemmat jähmettyvät uuden matkustajan tullessa junavaunuun? Miksi äiti itkee päästyään kotiin sukutilalleen? Lapsi ei tietenkään ymmärrä, että liian paljon on kadonnut ja muuttunut."
– Jukka Rislakki, Helsingin Sanomat

"Paikoitellen Lauran kepposet tuovat mieleen Astrid Lindgrenin lastenkirjojen maailman. Lähteelän tila ei kuitenkaan ole Vaahteramäki, siitä on tullut osa kolhoosia. Siperiasta palanneet ovat epäilyttäviä, ja pienikin rikkomus voi viedä takaisin työleirille. Lauraa on ehdottomasti kielletty kertomasta mitään elämästä Siperiassa, se hänen täytyy muistaa kuin viisi sormeaan. Kirjan kehyskertomus onkin 1950-luvun neuvostoyhteiskunnan avautuminen lapsen silmin nähtynä. Useimmat Lauran ihmettelemistä tapahtumista ovat helposti ymmärrettäviä historiaa tuntevalle lukijalle."
– Pekka Gronow, Demari

"Māra Zālīten romaani Viisi sormea on paras saaliini kirjamessuilta, aivan hurmaava ja järkyttävä lapsen silmin nähty kuvaus perheen paluusta Siperiasta kotiin Latviaan vuonna 1956. … Josko tämä autenttisen tuntuinen, hienosti kerrottu kirja vähän avaisi silmiä näkemään myös ihmisten todellisuutta eikä vain historian ja vallankäytön suurisuuntaisia linjoja. … Lapsen näkökulma paljastaa kirjassa enemmän kuin kymmenen tutkimusta tai sata artikkelia."
– Panu Rajala blogissaan

"Pitkästä aikaa olen lukenut kirjoja, jotka oikeasti osuvat. Latvialaisen Māra Zāliten Viisi sormea oli taas tämmöinen lukukokemus. Omaelämäkerrallinen juoni perustuu viisivuotiaan tytön silmin koettuun paluuseen Siperiaan kartoituksesta Latviaan, äidin kotimaahan. Paljon ja kauheaa on tapahtunut, mutta lapsi ymmärtää minkä ymmärtää, lukija oivaltaa enemmän. Synkistä varjoista huolimatta lapsen katse löytää aina uusia ihmeellisiä ja iloisia asioita. 1950-luvun maalaiskylän elämä aukeaa lukijalle hauskasti. Ei ihme, että kirja valittiin ilmestyessään Latviassa vuoden proosateokseksi."
– Lukutikku-blogi