Tämä tutkimus on kolmas ja viimeinen osa ”Ammattikorkeakoulut ja uudet osaamisalat: ammattikorkeakoulujen ja uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöjen ja kompetenssien kohtaaminen” -tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuskokonaisuuden keskeinen idea oli tarkastella ammattikorkeakoulujen ja uusien osaamisalojen toiminnan risteämistä. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa selvitettiin, miten eri alojen ja sektoreiden välinen yhteistyö ilmenee ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnassa, minkälaisia haasteita T&Kyhteistyön toteutukseen liittyy sekä minkälaisten työn ja organisoinnin järjestelyiden avulla alojen ja sektoreiden välistä T&K-yhteistyötä voidaan tukea.

Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan monialaista ammattikorkeakoulua. Ammattikorkeakouluissa tutkimuksen kohderyhmän muodostivat organisaatio- ja yksikkötasolla T&K-toimintaa toteuttavat ja siitä vastaavat henkilöt. Tutkimusaineisto kerättiin ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja/tai kehitysjohtajien haastatteluiden (n=8) sekä ammattikorkeakouluissa T&K-työtä tekeville suunnatun www-kyselyn (n=260) avulla huhtisyyskuussa 2007.

Tutkimustuloksemme osoittivat, että ammattikorkeakoulujen T&K-hankkeet pyrkivät vastaamaan ensi sijassa yritysten ja julkisyhteisöjen sekä opetuksen tarpeisiin. Tyypillisimpiä T&K-toiminnan muotoja ovat tuotteiden, prosessien, palveluiden tai työkäytänteiden kehittäminen sekä työelämän toimijoiden konsultointi. Soveltavan, työelämän tarpeita palvelevan tutkimus- ja kehitystoiminnan toteuttaminen edellyttää ammattikorkeakouluilta yhteistyötä eri toimialoja ja sektoreita edustavien tahojen kanssa. Kyselyn tulosten mukaan T&K-hankeyhteistyö on säännöllisintä yritysten sekä oman ammattikorkeakoulun eri alan yksiköiden kanssa. Tärkeimpinä T&K-hankeyhteistyön syinä T&Ktyötä tekevät pitivät kumppaneiden yhteistä kiinnostuksen kohdetta, aktiivista suhtautumista yhteistyöhön ammattikorkeakoulun kanssa sekä yritysten kehitystarpeisiin vastaamista. Sen sijaan tieteenalan kehittäminen tai henkilöstön tieteellisten intressien edistäminen eivät korostuneet T&K-hankeyhteistyön syinä. Kyselyn tulosten mukaan T&Kyhteistyökumppaneiden erilaiset tavoitteet, toimintatavat tai osaamisalueet eivät osoittautuneet sinänsä merkittäviksi hankeyhteistyön haasteiksi. Sen sijaan keskeisimmät haasteet liittyivät T&K-hanketoiminnan sekä ammattikorkeakoulun oppilaitosroolin ja sen opetuksellisten tavoitteiden joustavaan yhdistämiseen. Tähän liittyy monia organisatorisrakenteellisia hidasteita sekä toimijoiden riittämättömästä keskinäisestä tuntemuksesta, tiedon puutteesta sekä yritysten ja ammattikorkeakoulujen erilaisista aikajänteistä johtuvia haasteita. Tutkimuksemme mukaan toimijoiden välistä yhteistyötä ovat tukeneet parhaiten ammattikorkeakouluihin perustetut tutkimus- ja osaamiskeskittymät, yhteiset messut, seminaarit ja koulutustilaisuudet sekä muut yhteiset tilat ja laitteet.