Kirjassa valotetaan presidentti Dimitri Medvedevin henkilöä, toimintaa ja presidenttikautta (2008-2012). Kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että vuoden 2012 alussa Venäjä astuu uudelle ja tuntemattomalle tielle - entinen presidentti joko jatkaa tai sitten Venäjän vahva mies - pääministeri Vladimir Putin nousee uudelleen valtaan. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto näyttää olevan todennäköisin.
Kirja alkaa "human interest" lähestymisellä: kuka on presidentti Medvedev? Minkälainen ihminen hän on? Onko hän "kovis" ja katujen kasvatti kuten Putin? Vai onko hän enemmän yliopistovanhempien sivistynyt lapsi, joka sai heti jo otteen neuvostojärjestelmän "vihreästä oksasta"? Entä miten nämä kaksi kohtasivat toisensa? Miksi Putin viehättyi tästä säntillisestä lakimiehestä? Miten heidän "kemiansa" sopivat niin hyvin toisiinsa?
Miten tämä tandem on toiminut? Putin valitse lähimmän uskottunsa siksi, että hän oli niin luotettava ja uskollinen. Onko tämä suhde kestänyt Medvedevin presidenttikauden? Onko edessä kulissien takainen valtataistelu vai oikea yhteenotto? Venäjällä valtaa ei ole yleensä jaettu vaan maa on seurannut sitä jolla on suurin auktoriteetti.
Toisaalta kysymys ei ole pelkästään henkilöistä vaan siitä minkä tien Venäjän valitsee. Putinin kauden tärkein saavutus - Venäjän valtiollisen kokonaisuuden säilyttäminen merkitsi myös samalla palaamista vanhaan - keskusjohtoiseen ja Kremlistä johdettuun poliittiseen järjestelmään, jossa turvallisuuspalveluiden väki - erityisesti Pietarista - otti maan hallintaansa.
Dimitri Medvedev toimi Putinin ensimmäisellä ja toisella kaudella presidentin ensimmäisenä luotettuna ja lähimpänä neuvonantajana. Tämä uskollisuus palkittiin hänen pääsyllään presidentiksi. Tämä kaikki tapahtui samaan aikaan kun Venäjän tärkeimmäksi poliittiseksi agendaksi on tullut modernisaation vaatimus. Merkitseekö tämä myös poliittista muutosta tai maan mahdollista liberalisaatiota? Medvedevin kaudella Venäjä koki ensimmäisen ulkoisen sotansa sitten Afganistanin miehityksen: 080808 sota Georgian kanssa muutti maan ulkopoliittista linjaa. Tämä on merkinnyt myös uutta päättäväisempää linjaa suhteessa Natoon (mm. Suomen jäsenyyteen).
Kirjassa käsitellään myös Medvedevin suhdetta Suomeen ja sitä miten hänen "päivänpaiste" esiintymisensä vaikutti maamme ulkopolitiikkaan. Toisaalta Venäjän viestit Suomelle ovat vaihdelleet aina joko sisäisen puuttumattomuuden politiikasta ronskeihin ulkopoliittisiin interventioihin Suomen suvereenisuutta vastaan.
